All roads lead to London

Sain toiveen kirjoittaa siitä, miten päädyin juuri Lontooseen. Otetaanpa pidemmän kaavan kautta, alkaen vuodesta 2007.

Tiesin oikeastaan aina meneväni lukioon. Olen (piilo)hikari joka masentuu jos kokeesta tulee arvosanaksi 8. Ysiluokalla kun tuli yhteishaun aika, pohdin meneväni lähilukion sijaan kansainväliseen IB-lukioon. Haaveilin meneväni joskus hamassa tulevaisuudessa ulkomaille ylipistoon, ja IB helpottaisi tätä tietä. En sitä edes tosissani ajatellut, mutta kävin kuitenkin kysäisemässä opolta että koskahan se haku sinne olisi. No joskus muutama viikko myöhemmin opo tuli selittämään että niin sinähän haet sinne IB-linjalle, tässä on nämä pääsykoepäivät ynnämuuta. Jotenkin en siinä vaiheessa uskaltanut enää sanoa ei kun toinen oli niin hakenut tietoa niin laitoin sitten Tikkurilan lukion IB-linjan ykkösvaihtoehdoksi papereihin. Pääsykokeet tuli ja meni, päättötodistus myös jossa numerot hivenen laskivat edellisestä ja olin täysin vakuuttunut että en pääse sisään. Olikin aikamoinen yllätys käydä Riihimäen lukion ovella tutkimassa sisäänpäässeitten nimilistaa josta puuttui oma nimeni. Sieltä Tilun seinältä se sitten löytyi.

IB oli aika takkuamista mutta suoriuduin siitä mielestäni ihan kunnialla, kun ottaa huomioon että en todellakaan puhunut englantia mitenkään kummoisesti, enkä omannut kansainvälistä koulutaustaa kuten suurin osa luokkakavereistani. Jos joku siellä ruudun toisella puolella miettii IB-lukiota, niin sanoisin että mene mutta jos menet niin menet sillä asenteella että pysyt. Itse olin luovuttamassa jo ennen ensimmäistä koulupäivää, ja mietin sitä oikeastaan joka päivä loppukokeisiin saakka, mutta olen todella ylpeä itsestäni että en sitä koskaan tehnyt. Joka tapauksessa. Abivuonna kun yliopistohaut lähenivät, olivat mietteeni ulkomailla opiskelusta karisseet. Luulin että en pystyisi siihen, niin taidollisesti kuin rahallisesti. Enkä olisi ollut henkisesti valmis niin suureen muutokseen kun aina olen asunut kotona (niin kuin toki suurin osa lukioikäisistä). Mikäli Iso-Britanniaan mielii opiskelemaan, ovat yliopistohaut todella aikaisin; Oxbridge taitaa sulkea linjassa jo lokakuussa? Correct me if I'm wrong. En edes tiennyt mitä haluaisin lukea, niin onnellisesti nukuin hakuaikojen ohi. IB loppukokeet ovat varsin myöhään, viimeisin koe taisi olla 18.5. Tämä tarkoittaa sitä, että suomalaisten yliopistojen pääsykokeisiin lukeminen jää aika hataralle pohjalle. Pariin paikkaan taisin heittää hakupaperit mutta eihän siitä mitään tullut ja välivuosi edessä.

No mitä tehdä? Kova hinku oli silti päästä ulkomaille. Olin jo pidemmän aikaa leikitellyt ajatuksella lähteä au pairiksi, se kun kuulosti mukavan helpolta tavalta lähteä ulkomaille. Ja niin sitten tein. Syyskuun alussa suuntasin Luxembourgiin, ja tästä voisin kirjoittaa romaanin, joka jättäisi pituudellaan hulppeasti taakseen Tuulen Viemää ja Sinuhe, egyptiläisen...yhdistettynä. Voin tietysti kertoa tiivistetyn version au pair-tarinoistani jos jotakuta kiinnostaa. Kuitenkin, yliopistohaut meni taas vähän ohi. Tällä kertaa jopa luin jotain, mutta en riittävästi ja toinen välivuosi häämötti edessä. Kesätöitten jälkeen pohdin kovasti että mitäpäs tällä elämällä nyt oikein tekisi, taisin hakea yhteen kouluun ja pääsinkin mutta en mennyt. Tein opettajan sijaisuuksia ja makasin kotona. Oli tylsää. Aloin miettimään uudestaan ulkomaille hakemista, ja tarkastelin britti-koulujen hakuoppaitta tositarkoituksella. Huomasin, että jos mielin muualle kuin Skotlantiin, olisi haku tehtävä nyt eikä viidestoistapäivä, koska syksyllä 2012 lukukausimaksut kolminkertaistuisivat. Aloin siis tutkimaan kouluja, jotka ottaisivat uusia opiskelijoita tammikuussa sisään. Noh, voin kertoa että niitä ei muuten paljon ole. Sitten piti myös pohtia pikkujuttuja kuten esimerkiksi että mitähän sitä sitten opiskelisi. Päädyin antropologiaan, koska se kuulosti mukavan sillisalaattimaiselta sekoitukselta, jolla pääsisi mihin vain töihin. Ja sitä opetettiin University of East Londonissa, joka on about surkein yliopisto koko maassa, mutta heidän antropologian laitoksensa on yllättävän hyvä. Laitoin hakemuksen, kaverini kirjoitti suosituksen ja kappas yhtenä päivänä löysin sähköpostistani viestin että teretulemast. Kaksi viikkoa myöhemmin haahuilin ympäri Lontoota etsien kämppää ja täällä sitä vieläkin ollaan.

Ja miksi juuri Lontoo. En ole aina ollut mikään hullu Englanti-fani, mutta käväistiin täällä siskoni kanssa syksyllä 2010 ja niin se Lontoo vei mukanaan. Ihan totta, ei tänne kannata tulla käymään jos ei ole aikeissa jäädä. To be honest, olen käynyt täällä aikaisemminkin kielikurssin yhteydessä, mutta se oli niin huonosti organisoitu trippi että Lontoosta ei jäänyt oikeastaan minkäänlaista kuvaa. Lontoo on upea, mutta pirun kallis. Mutta ei sitä kannata pelätä, kuten ei myöskään niitä lukukausimaksuja. Lainaa saa molemmista maista, ja täällä pärjää vastoin joidenkin uskomuksia hyvin ilman vanhempien tukea. Itselläni helpottaa osa-aikatyö, mutta pärjäisi sitä joten kuten ilmankin jos ottaisi täydet lainat ja tekisi kunnolla hommia lomien aikana (kts. edellinen kirjoitukseni). All in all, Lontoo on mielestäni sijoituksen arvoinen kokemus. Vaikka tosiaan viime aikoina on alkanut tuntua että tämä show olisi jo vähän nähty, katsellaan miltä tuntuu kesän jälkeen.

Toivottavasti tämä vastasi anonyymin toivetta, kysymyksiä saa toki laittaa, mielelläni vastailen! Mikäs sen parempi tapa vältellä kokeisiin lukua :)

Sori kun on noin tylsiä ja randomeita kuvia mutta onpahan jotain.

xxx